Matkaan lähdettiin vaunuineen päivineen, koska ravintola oli bussimatkan päässä. Oli perjantai-ilta, joten olin päättänyt pelata varman päälle ja varata pöydän. Korvaavan ravintolan etsiminen nälkäisenä koleassa maaliskuun illassa ei houkutellut.
Myönnettäköön, että ajatus pienen vauvan kanssa illalistamisesta aiheutti allekirjoittaneelle lievää ahdistusta. Loin mielessäni kuvitelmia siitä, että Tapsa on tyytymätön koko illalisen ajan, huutaa ja häiritsee muita asiakkaita emmekä saisi puolisoni kanssa syötyä suupalaakaan.
Saavuimme paikalle ja ensimmäisenä panimme merkille, että ylimääräistä tilaa ei ravintolassa juurikaan ollut. Tämä tarkoitti vaunujen tunkemista ulko-oven suuhun siten, että ovi juuri ja juuri mahtui avautumaan ja muiden ihmisten takit olivat vaunujemme takana. Lievää epämukavuutta lisäsi ensimmäinen pöytämme, johon tulimme istutetuksi. Pöytä sijaitsi aivan ulko-oven edessä ja Tapsan niska oli suoraan ulko-ovea kohti, mikä merkitsi kylmän ilmavirran hivelevän poikaparkaa aina kun joku tuli tai lähti ovesta.
Onneksemme saimme nopeasti vaihdettua pöytää. Mainittakoon heti, että ravintolan henkilökunta oli nopeaa, tehokasta ja ennen kaikkea (vauva)ystävällistä. Siitä iso kiitos ja suositus vauvaperheille jo tässä vaiheessa.
Uudessa pöydässämme silmäilimme menun läpi samalla kun Tapsa söi kuivanaksujaan hieman pitkästyneenä mutta vielä melko tyytyväisenä. Teimme tilauksemme ja samalla pyysimme tarjoilijaa lämmittämään pakasteesta mukaan ottamamme aterian pojalle. N. 5 minuuttia myöhemmin tarjoilja kantoi pöytää Tapsan aterian juuri oikean lämpöisenä pikkulusikan kera. Kuten sanoin, palvelu oli ensiluokkaista.
Tapsan syötyä oman ateriansa saapuivat tilaamamme ateriat. Tilanne vaati kikkailua, koska pöytä oli pienehkö ja reuna, jolla Tapsa istui piti pitää vapaana kaikista astioista ja ruokailuivälineistä (kts. yllä). Taiteilimme kaiken pöydän toiseen reunaan ja aloimme syömään omia, todella mainioita annoksiamme.
Lähes heti Tapsa alkoi kokemaan annoskateutta ja ääntelehti tuomitsevaan sävyyn. Onneksi olimme (tai puolisoni oli) varautuneet juuri tähän tilanteeseen: vanha kunnon hedelmäsmoothiepussi. Poika imeskeli tyytäväisenä jälkiruokaansa samalla kun hänen vanhempansa nautiskelivat upeasta Delhi Darbarin makuelämyksestä.
Tässä vaiheessa olin pannut merkille kuinka katseita vetävä asia pieni vauva on. Naapuripöydistä vilkuiltiin lähes koko ajan hymyileviä katseita Tapsan suuntaan ja naurahdeltiin poikamme hurmaavalle pepsodent-hymylle ja jokeltelulle. Tämä tuli minulle jotenkin yllätyksenä vaikka olinhan aiemminkin ollut julkisissa paikoissa pojan kanssa syömässä, kahvilla jne.
Muiden ihmisten lämmin suhtautuminen vauvan läsnäoloon sai omankin olon rentoutuneemmaksi (samoin erinomainen Kingfisher-olut) ja alun lievä ahdistus oli tipotiessään.
Lopuksi menin pukemaan Tapsan ulkovaatteisiin vessaan vievän portaikon yläpäässä olevalle tuolille. Normaalisti erittäin negatiivisesti pukeutumiseen suhtautuva poika oli tällä kertaa täysin sinut joutuessaan haalarin uumeniin. Ehkä ravintolaillalisen lämmin tunnelma oli poistanut hetkeksi hänen inhonsa ulkovaatteisiin pukeutumista kohtaan. Oma suhtautumiseni lapsen kanssa illalistamiseen ainakin muuttui huomattavasti aiempaa positiivisemmaksi.
Annan suositukseni vauvan kanssa illalistamiselle. Kunhan muistaa varautua oikein (vauvalle tarpeeksi tekemistä/nakertamista mukaan ja pöytävaraus) niin ei se kovin herkästi pieleen mene. Lisäksi suositan turkulaista Delhi Darbaria. Heidän ripeä ja ystävällinen palvelunsa takasi illalisemme onnistumisen ja hyvän mielen. Kiitokset!
P.S. En ole saanut Delhi Darbarin omistavalta taholta rahaa vastineeksi tämän tekstin kirjoittamisesta.
Jälleen mainio kirjoitus ja hienoa, että ilta onnistui.
VastaaPoistaKirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
VastaaPoista