Dädäismi #14 - Kakkavaipan vaihtaminen lentokoneessa ja muita matkailutarinoita

Kesän alussa teimme ensimmäisen koko perheen yhteisen ulkomaan matkamme. Tapio oli käynyt aiemmin tänä vuonna Tallinnassa mutta nyt edessä olisi ensimmäinen koko perheen matka ja ensimmäinen kerta lentokoneessa. Kohteeksi valikoitui Bulgariassa sijaitseva Mammala, joka tunnetaan tästä eteenpäin myös nimellä Mylly-Mammala tai yksinkertaisesti Mylly.

Olin itse käynyt Myllyssä ennen reissuamme useita kertoja. Siltikin oman pienen poikani ja puolisoni sinne vieminen hermostutti hieman. Kyseessä ei ole mikään perinteinen bulgarialainen turistikohde kuten resortit esim. Sunny Beachilla tai Kultahietikolla. Mylly sijaitsee Bulgarian maaseudulla n. 40 minuutin päässä suurkaupunki Varnasta. Siellä näkee vielä hevoskärryjä ja kylässä, jossa Mylly sijaitsee on vain muutama sata asukasta ja kauppa sekä baari.

Lentomatka

Lentomme lähti lauantaina mutta kotoa matkaan lähdettiin jo perjantaina aikaisen lentoaikataulun vuoksi. Yö lentokenttähotellissa meni ongelmitta ja voin suositella sitä kaikille, joita keskellä yötä matkaan lähteminen ei huvita pienen lapsen kanssa. Mainittaakoon myös tässä vaiheessa, että mukana matkustivat mamma ja pappa, joten Tapsalle oli tupla määrä vahtijoita. Tämä luonnollisesti helpotti matkustamista.

Lentokentälle suunnattiin lauantaiaamuna ennen puoli seitsemää. Kohtalaisesti nukuttu yö ja kohtalainen hotelliaamupala antoivat mukavasti voimia ensimmäisen lentokenttäkokemuksen kohtaamiseen.

Lentokentällä kaikki sujui hyvin kunhan yksi henkilö matkaseurueestamme oli koko ajan Tapsan valvojana. Poika on oppinut kävelemään ja on äärimmäisen kiinnnostunut kaikesta, mitä näkee ympärillään. Hän siis vipeltää ympäriinsä koko ajan ja jaksaa pysyä paikallaan viittä sekuntia kauemmin vain harvoin. Tämän tiedostaminen hieman hirvitti ennen lentokoneeseen astumista.

Check-init ja turvatarkastukset suoritettuamme hoidimme Tapsan vaipanvaihdon yhdessä lentokentän monista lastenhoitohuoneista ja olimme valmiit siirtymään lentokoneeseen. Lentokenttäbussi kuljetti meidät koneen luo (kannattaa hakeutua istumaan, jos kannat pientä lasta sylissäsi kuten itse tein) ja nousimme Freddie Mercuryn kuvalla varustettuun lentokoneeseen. 

Seuraavat kolme tuntia pienessä tilassa mahdollisesta korvakivusta kärsivän lapsen kanssa, ajattelin lievästi stressaantuneena. Muistelin aiempia lentomatkojani ja jostain syystä en voinut lakata ajattelemasta matkaa, jonka aikana eräs lähistöllä istunut ilmeisestä korvakivusta kärsivä lapsi ei lakannut huutamasta koko lennon aikana ollenkaan. Yritin karistaa nämä ajatukset ja ajatella, että kolme tuntia on lopulta aika lyhyt aika.

Lähdössä lentoon.

No kuinkas kävikään. Lentomatka sujui äärimmäisen helposti. Tapsan korvat eivät sattuneet ollenkaan (tai ainakaan hän ei sitä näyttänyt. Nousun alettua Tapsa nukahti lähes välittömästi äidin syliin. Laskun aikana hän mutusti eväänä olleita maissinaksuja hyvin keskittyneesti). Ainoa harmituksen aihe oli lähinnä tylsistyminen jatkuvaan paikallaan istumiseen. Tähänkin toivat helpotusta vierailut mamman ja papan penkkirivillä, jonne sai itse kävellä käytävää pitkin. Edessä olevalla penkkirivillä olevista pikkulapsista sai myös mukavaa matkaseuraa, joiden kanssa eväänä olleet maissinaksut tuli sosialismin hengessä jaettua.

Perillä Bulgariassa! 

Lentokentälle saavuttiin kellon lähestyessä keskipäivää. Lämpötila oli jokseenkin sama kuin Suomessa, joten se ei aiheuttanut tarvetta sopeutumiseen. Lievää harmitusta aiheutti jonotus passintarkistuspisteelle mutta siitäkin selvittiin. Laukut saimme nopeasti ja kohta olimmekin matkalla kohti Myllyä.

Matkamme kesti viikon ja se aika hujahti vähemmän yllättäen hyvin nopeasti. En ala tässä erittelemään jokaisen päivän ohjelmaamme yksityiskohtaisesti, koska ensinnäkin en muista enää kaikkea ja toiseksi eihän sellaista jaksa kukaan lukea.

Päivät kuluivat Mylly-mammalan pihamaata tutkien, läträten uima-altaassa ja tekemällä retkiä lähiseudulle joko kävellen tai autolla. Ja tietenkin tutustuen paikalliseen ruokakulttuuriin äärimmäisellä antaumuksella.

Mylly-Mammala

Lapsen kanssa matkustaminen - odotukset vs todellisuus

Pienen lapsen kanssa matkaan lähteminen tuntui etukäteen kieltämättä hieman stressaavalta. Ajatukset siitä, että mitä jos kaikki meneekin pieleen ja sairastumme kaikki turistiripuliin ensimmäisenä päivänä väistyivät kuitenkin nopeasti ja huomasin, että matkalla olo ei lopulta juurikaan poikkea normaalista elämisestä pienen lapsen kanssa.

Meitä tosin helpotti matkakohteemme, jossa Tapsalla oli kaitsijoita useampia ja iso piha, jossa viettää aikaa. Kuvittelen, että rantaloma majoittuen hotellissa olisi ollut hyvin erilainen kokemus. Tällä hetkellä ajatus siitä rehellisesti sanoen puistattaa. Useimmat lapsiperheet kuitenkin tekevät juuri tällaisia matkoja joka vuosi, joten ei sekään nyt ihan kamalaa voi olla.

Yksi huomio, jonka teimme matkan aikana oli se, että Suomi on ällistyttävän kehittynyt maa erityisesti lapsiystävällisyyden kannalta. En puhu nyt ihmisten asenteista lapsia kohtaan (tämä tuntuu itse asiassa menevän hieman päinvastoin ja siitä lisää kohta) vaan siitä miten helpoksi lastenhoito on tehty liikuttaessa julkisilla paikoilla toisin sanoen kodin ulkopuolella.

Bulgariassa esim. lastenhoitohuoneita oli hyvin harvoissa paikoissa. Syöttötuoleja löytyi paremmin mutta esim. Varnan lentokentän kahviloissa ei syöttötuoleja ollut. Itse annoin ennen paluulentoa Tapsalle lounaan pitämällä häntä sylissä ja sen päätteeksi lounasta oli lentänyt vaatteilleni varmasti yhtä paljon kuin oli mennyt Tapsan suuhun. Sain osakseni sääliviä katseita.

Housuni lentokenttälounaan jäljiltä.

Vaippaa saatiin myös vaihtaa usein hyvin vaikeissa olosuhteissa. Kävelemään oppineen lapsen paikallaan pitäminen (kakka)vaipan vaihdon aikana vaatii luovuutta, kun käytettävissä ei ole muuta kuin tavallinen vessa. Puhumattakaan pyllypesusta. Suomeen palattuamme ABC-huoltoaseman käytännönläheinen lapsiystävällisyys tuntui taivaalliselta.

Asenteet lapsia kohtaan taas olivat Bulgariassa positiivisemmat, jopa ihailevat. En sano, että Suomessa lapsiin suhtauduttaisiin kautta linjan penseästi mutta olen ehdottomasti havainnut nyrpeyttä (ja ajoittain syyllistynyt tähän itsekin), kun lapsen kanssa liikkuu. Bulgariassa lapseen suhtauduttiin aina hyvin myönteisesti ja toisinaan suoranaista ihailua osoittaen. Esimerkkinä eräään varnalaisen ravintolan henkilökuntaan kuuluva tyttö tuli ujosti englanniksi kysymään saisiko koskettaa Tapsaa, koska piti tätä niin kauniina lapsena.

Paluulento ja kakkavaipan vaihto lennon aikana

Otsikon velvoittamana kerron parilla sanalla paluulennosta ja sen aikana suoritetusta vaippaoperaatiosta. Paluulento meni tiivistetysti aivan yhtä mallikkaasti kuin menolento. Ainoa harmituksen aihe tuli jälleen vain ja ainoastaan tylsistymisestä. N. 1/3 lennosta taisi Tapsa viettää untenmailla.

ZzzzzZZZzzzzz.

Vaipanvaihdon aika tuli viimeisen kolmanneksen aikana. Pohdimme kannattaako vaippaa edes vaihtaa tai onko se ylipäätänsä mahdollista. Päätin ilmoittautua vapaaehtoiseksi ja tarttua haasteeseen.

Istuimme koneen peräosassa aivan vessojen vieressä, mikä helpotti hieman. Nappasin pojan syliin ja tungin puhtaan vaipan toiseen taskuun ja toiseen kosteuspyyhepaketin. Eikun menoks.

Mitä..? Voiko se olla..?

Kyllä! Lentokoneen vessassa oli kuin olikin lastenhoitoon tarkoitettu taso. Tästähän tulee helppoa, ajattelin. Tässä vaiheessa en muuten vielä ollut tietoinen, että vaipan sisältö ei ollut vain ykköstä vaan kakkonen oli myös luikerrellut mukaan.

Pääsimme ahtaaseen vessakoppiin sisälle ja toden totta, pöntön takana oli pieni taso, johon Tapsa mahtui juuri ja juuri makaamaan selälleen. Asetin hänet tasolle ja aloin hankalassa kumarassa riisumaan pojan housuja.

Riisuin likaisen vaipan ja totesin pyllypesun olevan välttämätön johtuen em. kakkosen läsnäolosta. Pesu oli varmaan operaation hankalin vaihe, koska lavuaari oli minimaalinen (eikä vetänyt kunnolla) ja jouduin edelleen olemaan kumarassa kopin ahtaudesta johtuen. Pyllyn kuivaaminen osoittautui myös hankalaksi, koska pyyhettä ei ollut. Päädyin kuivaamaan pojan lopulta lähes läpinäkyvän ohuella vessapaperilla. Vasta myöhemmin huomasin, että vessassa olisi ollut ihan tavallista käsipaperiakin.

Kaiken kaikkiaan vaipanvaihto lentokoneessa oli hieman haastavampaa kuin vaikka ostarin lastenhoitohuoneessa muttei niin hankalaa kuin bulgarialaisen ravintolan vessassa, jossa ei ole minkäänlaisia fasiliteetteja kyseisen toimituksen hoitamiseen.

Kokonaisuutena arvioisin matkamme olleen menestys ja seuraavalle matkallemme lähdemme kokeneempina ja ainakin itse tulen olemaan kevyemmin, luottavaisemmin mielin.

Dädäismi #3 - Lapsen kanssa ravintolassa

Päätimme lähteä perhettämme kohdanneen juhlan (allekirjoittanut sai vakituisen työn) kunniaksi ulos syömään. Tapsa lähti luonnollisesti mukaan. Paikaksi valikoitui Turun ravintoloiden ykkösnimiin lukeutuva Delhi Darbar, joka hemmottelee asiakkaitaan laadukkaalla ja maukkaalla intialistyylisellä ruuallaan.

Matkaan lähdettiin vaunuineen päivineen, koska ravintola oli bussimatkan päässä. Oli perjantai-ilta, joten olin päättänyt pelata varman päälle ja varata pöydän. Korvaavan ravintolan etsiminen nälkäisenä koleassa maaliskuun illassa ei houkutellut. 

Myönnettäköön, että ajatus pienen vauvan kanssa illalistamisesta aiheutti allekirjoittaneelle lievää ahdistusta. Loin mielessäni kuvitelmia siitä, että Tapsa on tyytymätön koko illalisen ajan, huutaa ja häiritsee muita asiakkaita emmekä saisi puolisoni kanssa syötyä suupalaakaan.

Saavuimme paikalle ja ensimmäisenä panimme merkille, että ylimääräistä tilaa ei ravintolassa juurikaan ollut. Tämä tarkoitti vaunujen tunkemista ulko-oven suuhun siten, että ovi juuri ja juuri mahtui avautumaan ja muiden ihmisten takit olivat vaunujemme takana. Lievää epämukavuutta lisäsi ensimmäinen pöytämme, johon tulimme istutetuksi. Pöytä sijaitsi aivan ulko-oven edessä ja Tapsan niska oli suoraan ulko-ovea kohti, mikä merkitsi kylmän ilmavirran hivelevän poikaparkaa aina kun joku tuli tai lähti ovesta.

Onneksemme saimme nopeasti vaihdettua pöytää. Mainittakoon heti, että ravintolan henkilökunta oli nopeaa, tehokasta ja ennen kaikkea (vauva)ystävällistä. Siitä iso kiitos ja suositus vauvaperheille jo tässä vaiheessa.

Uudessa pöydässämme silmäilimme menun läpi samalla kun Tapsa söi kuivanaksujaan hieman pitkästyneenä mutta vielä melko tyytyväisenä. Teimme tilauksemme ja samalla pyysimme tarjoilijaa lämmittämään pakasteesta mukaan ottamamme aterian pojalle. N. 5 minuuttia myöhemmin tarjoilja kantoi pöytää Tapsan aterian juuri oikean lämpöisenä pikkulusikan kera. Kuten sanoin, palvelu oli ensiluokkaista. 

Tapsan syötyä oman ateriansa saapuivat tilaamamme ateriat. Tilanne vaati kikkailua, koska pöytä oli pienehkö ja reuna, jolla Tapsa istui piti pitää vapaana kaikista astioista ja ruokailuivälineistä (kts. yllä). Taiteilimme kaiken pöydän toiseen reunaan ja aloimme syömään omia, todella mainioita annoksiamme.


Lähes heti Tapsa alkoi kokemaan annoskateutta ja ääntelehti tuomitsevaan sävyyn. Onneksi olimme (tai puolisoni oli) varautuneet juuri tähän tilanteeseen: vanha kunnon hedelmäsmoothiepussi. Poika imeskeli tyytäväisenä jälkiruokaansa samalla kun hänen vanhempansa nautiskelivat upeasta Delhi Darbarin makuelämyksestä.

Tässä vaiheessa olin pannut merkille kuinka katseita vetävä asia pieni vauva on. Naapuripöydistä vilkuiltiin lähes koko ajan hymyileviä katseita Tapsan suuntaan ja naurahdeltiin poikamme hurmaavalle pepsodent-hymylle ja jokeltelulle. Tämä tuli minulle jotenkin yllätyksenä vaikka olinhan aiemminkin ollut julkisissa paikoissa pojan kanssa syömässä, kahvilla jne. 

Muiden ihmisten lämmin suhtautuminen vauvan läsnäoloon sai omankin olon rentoutuneemmaksi (samoin erinomainen Kingfisher-olut) ja alun lievä ahdistus oli tipotiessään.

Lopuksi menin pukemaan Tapsan ulkovaatteisiin vessaan vievän portaikon yläpäässä olevalle tuolille. Normaalisti erittäin negatiivisesti pukeutumiseen suhtautuva poika oli tällä kertaa täysin sinut joutuessaan haalarin uumeniin. Ehkä ravintolaillalisen lämmin tunnelma oli poistanut hetkeksi hänen inhonsa ulkovaatteisiin pukeutumista kohtaan. Oma suhtautumiseni lapsen kanssa illalistamiseen ainakin muuttui huomattavasti aiempaa positiivisemmaksi.

Annan suositukseni vauvan kanssa illalistamiselle. Kunhan muistaa varautua oikein (vauvalle tarpeeksi tekemistä/nakertamista mukaan ja pöytävaraus) niin ei se kovin herkästi pieleen mene. Lisäksi suositan turkulaista Delhi Darbaria. Heidän ripeä ja ystävällinen palvelunsa takasi illalisemme onnistumisen ja hyvän mielen. Kiitokset!

P.S. En ole saanut Delhi Darbarin omistavalta taholta rahaa vastineeksi tämän tekstin kirjoittamisesta.