Dädäismi #2 - Isä ja poika shoppailee

Viime viikolla päätin lähteä pojan kanssa Ikeaan ja Verkkokauppaan. Miksi päätin tehdä näin? Syy oli lopulta melko yksinkertainen: Olimme olleet koko päivän kotona kaksistaan ja kaipasimme (tai ainakin minä kaipasin) pientä seikkailua. Kotimme ei varsinaisesti kaivannut mitään Ikeasta ja Verkkokauppaankin tahdoin mennä lähinnä ihmettelemään sen myymiä vempaimia. Perimmäinen tarkoitus olikin lopulta ns. ajan tappaminen.

Lähdimme matkaan iltapäivällä Tapsan päiväunien loppupuolella. Otin pojan vaunuissa parvekkeelta ja kärräsin auton takapenkille, missä poika heräsi. Lievä vasta heränneen lapsen vaikerointi vaimeni nopeasti kun käynnistin auton ja suuntasimme kohti Ohikulkutietä. Olin valmistautunut antamaan Tapsalle välipalan Ikeassa, joten olin pakannut mukaan hoitolaukkuun hedelmäsmoothien ja kuivanaksuja.

Sivuhuomiona haluan tuoda esille sen kuinka paljon tavaraa pienen lapsen mukana liikkuu. Tällaiselle puoli iltapäivää käsittävälle matkalle piti ottaa mukaan hoitolaukku (kookas olkalaukku, joka sisältää kaiken useammista vaihtovaatteista vaippoihin ja leluihin vakiona. Riippuen matkan pituudesta ja ajankohdasta saattaa sisältää myös ruokaa ja/tai korviketta) sekä vaunut, jotka vievät kompaktissa matkamuodossakin tila-automme takaluukun lähes kokonaan. Taidan tulevaisuudessa kirjoittaa aiheesta kokonaan oman tekstinsä.

Saavuimme Ikeaan ja pysäköin lähelle pääovia. Pystytin vaunut ja nappasin uteliaasti ympäristöään havannoivan pojan laittaakseni hänet vaunujen kyytiin. Ajatuksenani oli hoitaa välipala (sekä isän että pojan) alakerran "hotdogkahviossa". Päästyäni kahvion edustalle panin merkille, että kaikki pöydät näyttivät täydeltä. Pieni ahdistus. Päätin kuitenkin, ettei retkikuntaamme säikytä moinen pieni hidaste. Menin rohkeasti tiskille ja tilasin itselleni pitsapalan (2/5, meh) ja limsan. 

Kärräsin seurueemme ruokailualueelle väistellen taitavasti muita ruokailijoita täynnä olevia pöytiä. Alueen nurkassa oli sopivasti vapautunut kolmen istuttava pöytä. Täydellistä. Jätin Tapsan vaunuissa istumaan pöydän ääreen ikään kuin varatakseni sen meille siksi aikaa kun lähdin etsimään syöttötuolia.

Palasin syöttötuoli kädessäni pöytään ja poika tervehti minua iloisesti hymyillen. Tämähän sujuu hyvin, ajattelin samalla kun nostin Tapsan vaunuista syöttötuoliin ja kaivoin laukusta smoothiepussin. Asetin pussiin erillisen syöttönokan (käteviä ja uudelleenkäytettäviä, suositus) ja annoin pussin pojalle käteen. Puristelin pussia toisella kädellä ja söin pitsaani toisella. Mieli oli levollinen ja nautimme molemmat välipalamme hiljaisena.

Isän välipala: Ikean kasvispitsa ja hanacola.

Pojan välipala: Lidlin hedelmäsmoothie, jota seurasi kuivanaksut.

Syötyämme nousin viemään roskat roskiin ja nostin pojun takaisin vaunuihin (lievän vastarinnan saattelemana). Suuntasimme toiseen kerrokseen päästäksemme suoraan pohjakerrokseen (tilpehöörikerros). Kierrettyämme suunnilleen yhden kolmasosan pohjakerroksesta Tapsa alkoi osoittaa kyllästymisen/tuskastumisen merkkejä. Yritin rauhoitella häntä tutilla mutta turhaan. Oletin pojalla olevan kuuma, koska itsekin tunsin oloni hieman lämpimäksi (tämä saattoi johtua myös lapsen osoittamien epämukavuuden merkkien aiheuttamasta ahdistuksesta).

Kiihdytin tahtia ja yritin vimmatusti löytää niitä muutamaa asiaa, joita olimme puoliksi tulleet hakemaan. Noin 10 minuuttia myöhemmin olin löytänyt tasan yhden näistä esineistä (koska joku on kuitenkin utelias: tulimme hakemaan johtosuojia, johtokoria ja sähköpistokesuojia). Kävelimme kierroksen loppuun ja totesin, että mikäli haluan löytää loput em. tavaroista täytyy minun lähteä kävelemään takaisin päin väärään suuntaan tuskastuneen pojan kanssa.

Päätin, että ko. tavaroiden hankinta saa odottaa ja suuntasin kohti kassaa tyhjin käsin. No, ainakaan ei kulunut yhtään rahaa "turhuuksiin", ajattelin pukiessani Tapsaa haalariin ulko-ovien tuntumassa. Lapsi auton turvaistuimeen, vaunut kasaan ja takaluukkuun. Seuraava kohde: Upouusi Verkkokaupan myymälä.

Kurvasin Verkkokaupan viereisen myymälän parkkipaikalle, koska Verkkokaupan ajojärjestelyt olivat ilmeisesti avajaisviikonlopusta johtuen todella hämmentävät. Vaunut kokoon ja poika kyytiin (keskiverto vastarinnan saattelemana). Kuten mainitsin, Verkkokauppa oli avannut ovensa turkulaisille n. 48 tuntia aiemmin ja myymälässä vallitsi täydellinen kaaos. Ruuhkaa, meteliä ja ahtaita kulkuväyliä. Kolme asiaa, jotka eivät varsinaisesti saaneet retkikuntaamme tuntemaan oloaan tervetulleeksi.

Kaikesta huolimatta päätin yrittää. Kevensin hieman Tapsan varustusta ja riisuin haalarin yläosan pois sekä tumput ja pipon. Sukelsimme kauttaltaan täynnä olevan myymälän käytäville. Viisi minuuttia myöhemmin totesin, että on aika lähteä. Vaunujen kanssa liikkuminen osoittautui miltei mahdottomaksi ja Tapsa ei ollut innostunut pääsisäänkäynnin vieressä pauhaavasta Overwatch-ottelusta, jota selostivat kaksi miestä huutamalla (huonon) äänentoistojärjestelmän välityksellä.

Päätin suunnata ulos ja autolle. Tullessamme ulos vieville kassoille kohtasimme neljä tai viisi noin 10 metriä pitkää jonoa. Ilman vaunuja jonojen ohi olisi pystynyt livahtamaan mutta leveät vaunut estivät meiltä tämän ylellisyyden. Tajusin tämän olevan muuten mukavasti sujuneen matkamme loppuvastus. Hivuttauduin toista reunaa varovasti eteenpäin ja pääsin kassalle, jossa aasialainen pariskunta oli ostamassa mikroaaltouunia. Jouduin odottelemaan vaunujen kanssa heidän takanaan kun kassaneiti selitti heille englanniksi miten tuotteen takuu toimii. Lopulta pääsimme ulko-oville ja ulos.

Retkikuntamme oli tullut matkansa päähän. Hankimme tasan 0 uutta asiaa mutta kosolti uusia kokemuksia. Päätavoite tuli silti saavutettua sillä aikaa reissuun oli mennyt jo yli 2 tuntia. Time well wasted, kuten sanotaan.